Luther vaarassa (2)

Otsikko: Luther vaarassa (2)
Viestejä yhteensä: 42
Keskustelu aloitettu: 26.06.2007 15:01
Viimeisin viesti: 27.06.2007 15:51

Kirjoittanut: MikkoL, 26.06.2007 15:01

Lokakuun vallankumous, 13.10.1517 teesit ja kirje Mainzin arkkipiispalle, ei jäänyt vaille vastausta.

tilanne kärjistyi nopeasti erittäin vaaralliseksi Lutherille itselleen. käyttäisin sanaa hengenvaaralliseksi.

Joulukuussa dominikaanien auttama Johan Tetzel kirjoittaa vastineen Wittenbergin linnankirkon oveen naulattuihin 95 teesiin. Voimme uskoa, että hänellä oli myös Mainzin arkkipiispa Albertin täysi tuki.

Maaliskuun 26 1518 Luther on historiallisessa Heidelbergin kaupungissa Neckarin varrella augustiinolaismunkkien luona julkisessa väittelyssä teeseistään.

Monet munkeista hyväksyvät (entisen) veljensä ajatuksia.

MikkoL:
voit lukea teologisen ja filosofisen väittelyn alkuperäisen asialistan englanniksi sivulta
http://www.augustana.edu/religion/lutherproject/HEIDELBU/Heidelbergdisputation.htm

Kirjoittanut: MikkoL, 26.06.2007 15:10

Kesällä 1518 paavi Leo X käynnistää Roomassa inkvisition toimet Lutheria vastaan ja hänet tuomitaan poissaolevana hereetikoksi.

Viestit kulkivat varmasti nopeasti Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan ja Rooman välillä.

Levottomia kirjoittavan Lutherin hyökkäykset anekauppaa vastaan saivat sekä hurskaiden kirkon edustajien, että poliitikkojen ja kansan parissa paljon vastakaikua.

Rooman mahti oli Saksassa erittäin vihattu valtiollisista ja kansallisista syistä. Paavin rajaton ahneus kyllä tiedettiin.

Asia koetettiin siksi saada pikaisesti päiväjärjestyksestä dominikaanien johtaman inkvisition avulla.

Luther oli siis kesällä 1518 jo henkipatto, kävelevä kuollut (poltettu) ja tilanne vain paheni.

Kirjoittanut: MikkoL, 26.06.2007 15:14

Rooman paavin uhkaama hereetikko, jonka jäljille inkvisitio oli pyrkimässä... olihan siinä jo kesäistä mietittävää Martille ja hänen kannattajilleen ja suojelijoilleen.

mutta sitten jymähti tosi pahasti.

Elokuun 5, 1518, itse Pyhän Rooman keisarikunnan mahtava hallitsija, keisari Maximilian I, julisti Lutherin hereetikoksi.

Ei vain siis kaukainen Alppien takana oleva Rooma, vaan Lutherin oman kotimaan juhlava hallitsija tuomitsi hänet käytännössä kuolemaan.

Mitäs menit kirjoittelemaan aneista.

Kirjoittanut: MikkoL, 26.06.2007 15:20

Maximilian I (1459-1519) julisti Lutherin hereetikoksi elokuun 8, 1518.

Tammikuun 19, 1519, hän oli itse vainaja.

Panokset tässä näkymättömien voimien kamppailussa olivat elämä ja kuolema. Johan Tetzel kärähti kohta talousrikoksista ja joutui Rooman hampaisiin, paavi Leo X kuoli 1520.

Kun Herra on hommissa mukana, silloin siitä on oksat poissa.

Mainzin Albert sen kun porskutteli aina 1546 73 vuoden kypsään ikään asti. Hän ei näiden kuolemantapausten jälkeen asettunut jyrkästi Lutheria vastaan eikä hänen puolelleen, aina tilanteen mukaan)

Kirjoittanut: MikkoL, 26.06.2007 15:41

Keisari Maximilian I on Hapsburgien kuuluisaa hallitsijasukua.

Avioliitollaan Burgundin Marian kanssa 1477 hän sai suuren osan tämän isältään perimiä Alankomaita hallintaansa. 1490 hän osti Tyrolin ja osia Itävallasta serkultaan Sigismundilta. Hänen isänsä, kuningas Frederik III kuoltua, Maximilian I sai Pyhän Rooman keisarikunnan hallintaansa. Tosi mahtava mies siis, jonka komennossa oli melkoiset armeijat.

Keisari Maximilian I meni ikivanhan mutta toisinaan jo unohdetun tavan mukaan paavin kruunattavaksi Roomaan 1508 ja näin hänestä tuli "Erwählter Römischer Kaiser"

Tämä Rooman mielisyys ehkä selittää keisarin nopean reaktion hänen uskollisimman alamaisensa, Martti Lutherin asiaan.

Kirjoittanut: MikkoL, 26.06.2007 15:47

Vain noin puoli vuotta sen jälkeen kuin mahtava Pyhän Rooman keisari oli julistanut Lutherin hereetikoksi ja näin henkipatoksi valtakunnassaan, keisari itse makasi kuolinvuoteellaan tammikuun 19,1519.

Lutherille ja evankeliumin asialle ratkaisevan tärkeäksi tuli Kaarle V (1500-1558), joka kruunattiin isoisänsä kuoleman jälkeen 1519 ja joka hallitsi keisarikuntaa ja monia osia Espanjaa aina 1556 asti (tunnetaan myös Kaarle V Espanjalainen nimellä).

Kirjoittanut: MikkoL, 26.06.2007 16:01

Mutta ei mennä asioiden edelle.

Keisarin kirous jymähti Lutherin päälle elokuun 5. 1518.

Elokuun 7. sanansaattajat toivat viestin, että hänen on tultava inkvisition eteen Roomaan vastaamaan häntä vastaan esitettyihin syytteisiin kahden kuukauden sisällä.

Voimme vain kuvitella, miltä miehestä tuntui. Pyhässä vihassa hän oli noussut törkeää anekauppaa vastaan ja hyvässä uskossa vedonnut Mainzin arkkipiispaan, kertoen mitä "hänen tietämättään hänen nimissään tehdään"

Vähän myöhemmin itse "Kristuksen sijainen maanpäällä" (vicar Christi), paavi Leo X, ja Euroopan mahtavimpiin kuuluva keisari Maximilian I ovat tuominneet hänet hereetikoksi ja käytännössä siis kuolemaan.

Lutherille alkoi valjeta, että hänen kirkkonsa ei ottanut Raamattua aivan vakavasti vaan sillä oli muita arvoja.

Kirjoittanut: MikkoL, 26.06.2007 16:06

mitä mies tekee tuommoisen jyrän alla, jota meidän on vaikea edes kuvitella.

Luther rupesi lukemaan lisää Raamattua!

Lokakuussa 1518 hän aloittaa Wittenbergin yliopistossa luentonsa Psalmeista, jotka jatkuivat kolmen vuoden ajan.

Eiköhän kannata meidänkin pistää tämä korvan taakse. Äärimmäisessä hädässä, ulkoisten olosuhteiden kääntyessä täysin Lutheria vastaan ja uskonelämän vielä muotoutuessa, mies alkaa lukea Vanhan testamentin Psalmeja.

Nykyajan kriittisimmätkin psalmien tutkijat ovat useimmat sitä mieltä, että Luther ymmärsi Psalmien sisältämän sanoman armollisesta Jumalasta oikein.

MikkoL:
mielestäni parhaita Raamatun luentosarjoja, joita opiskelijana kuulin Helsingin yliopistossa olivat professori Soisalon-Soinisen psalmiluennot (heprea). ne olivat huikeita.

Kirjoittanut: MikkoL, 26.06.2007 16:14

Hänen ei tarvinnut tehdä pitkää matkaa Roomaan, vaan hän sai tehdä lyhyen kävelymatkan Wittenbergissä majailevan paavin legaatin, kardinaali Cajetanen palatsiin.

Italialainen kardinaali Cajetan eli Tommaso de Vio (1469-1534) kuului dominikaanien veljeskuntaan. Hän oli varsin lahjakas mies, Tuomas Akvinolaisen erikoistuntija ja arvostettu teologi.

Viidennessä lateraanikonsiilissa (1512-1517) hän puolusti paavi Julian II arvovaltaa kirkolliskokousta vastaan ja kehitti opin paavin erehtymättömyydestä.

Ei taida olla sattuma, että tuo konsiili päättyi juuri ennen Lutherin teesejä.

Aluksi kardinaali Cajetanin innolla puolustaman paavin autkoriteetin ja Lutherin ane-protestin suhde ei ollut niin selvä, mutta taidettin taivaan väen parissa jo tunnistaa...

kirkon Herra oli saanut kyllikseen "sijaisestaan" maan päällä

Kirjoittanut: MikkoL, 26.06.2007 16:19

Oli se tapaaminen Wittenbergissä lokakuun 12-14 1518.

Kardinaali Cajetan, koko läntisen kirkon kunnioittama ja paavin ylenmäärin arvostama vanhan skolastisen koulun professori.

Vastassa opiskelijoilleen psalmiluentoja valmistellut, paavin ja keisarin kiroama Martti Luther.

Keskustelut eivät sujuneet kardinaalin kannalta hyvin. kuten sanottu, hän oli erittäin lahjakas ja tarkkanäköinen teologi ja ajattelija

Hän puuskahti
"Ego nolo amplius cum hac bestia colloqui: habet enim profundos oculos et mirabiles speculationes in capite suo."

(en halua tuon pedon kanssa enempää keskustella: hänellä on hyvin tarkat silmät ja ihmeellisiä spekulaatioita päässään)

Kirjoittanut: MikkoL, 26.06.2007 16:26

mutta ennen kaikkea kardinaali Cajetan oivalsi, että Lutherin vastustamiseksi hänen on itse opittava tuntemaan Raamattunsa.

oli jäänyt teologian opinnoissa vähän sivuun tuo kirja.

Cajetan heittäytyi hommaan kaikella voimallaan, jota oli paljon, ja alkoi tutkia Raamattua ja kirjoittaa Vanhan ja Uuden testamentin selitysteoksia.

Hän suhtautui Lutherin tavoin teksteihin kriittisesti ja kirjoitti, mitä mieleen tuli piittaamatta kirkon ja tradition näkemyksistä.

Juuri niinkuin Luther. Kardinaali valmistautui seuraavaan erään, sillä hän oli yllättäen hävinnyt ensimmäisen erän jouduttuaan oudolle kamppailualueelle.

Jumalan Sanan pariin.

MikkoL:
aikalaisen tekemä puuleikkaus piirros kardinaali Cajetanin ja Martti Lutherin tapaamisesta Wittenbergissä lokakuun 12.-14. 1518

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/d/d4/Luther-vor-Cajetan.jpg

Kirjoittanut: MikkoL, 26.06.2007 16:30

Tämä ei ollut vaaraton vastustaja henkipatolle.

Itse asiassa, kardinaali Cajetan kehitti tärkeimmät katolisen kirkon vastineet uskonpuhdistajan teeseille. Cajetan on vastauskonpuhdistuksen teologinen isä ja tärkeä vaikuttaja Lutherin ajan paaveihin ja Trenton konsiiliin.

Sekä Martti että Tuomas tutkivat sydämensä pohjasta ja kaikella energialla Raamattua. Molemmat olivat erittäin lahjakkaita, aikansa johtavia teologeja.

Mutta jotain oli perustavasti erilaista siinä Raamatun lukemisessa.

Luther etsi pyhistä Kirjoituksista armollista Jumalaa.

Cajanus etsi sieltä perusteita kirkkonsa valta-asemalle ja aseita Lutheria vastaan.

kumpikin löysi mitä etsi.

Kirjoittanut: MikkoL, 26.06.2007 16:40

voi olla vaikea kuvitella, millaisen vaikutuksen tämä italialainen kardinaali on aikalaisiinsa tehnyt.

hän oli pelättyjen dominikaanien (inkvisitio) kenraali 1518 asti ja henkilökohtaisesti hyvin hurskas Jumalaa pelkäävä mies.

Hän paloi sisäistä tulta uskon puolesta ja syvällisillä tiedoillaan ja älyllään kamppaili kirkkonsa ja sen järjestyksen ja johdon puolesta.

voimme ehkä jälkiviisaina ajatella, että renesanssiajan paavit eivät tuollaista hurskasta puolustajaa ansainneet.

pikemmin Lutherin ruoskan.

Kirjoittanut: MikkoL, 26.06.2007 16:46

kardinaali Cajetanin veli on Gaetano dei Conti di Tiene (1480-1547). Hän on thienen munkkikunnan perustaja, jonka katolinen kirkko on julistanut pyhimykseksi.

Pyhä Cajetan tunnetaan erityisesti Argentiinassa, jossa hän on kirkon tärkeimpiä hahmoja. Kansa kutsuu pyhimystä nimellä Patrón del trabajo, "työn suojelija", jonka toivotaan antavan työttömille työtä.

Buenos Airesin suuri San Cajetan katedraali on vuosittain satojen tuhansien vierailijoiden kohde ja erityisesti pyhimyksen juhlapäivänä, elokuun 7.

(tuo tiedoksi, jos liikut Argentiinassa noihin aikoihin, maailman 8. suurin maa, jossa asuu yli 36 miljoonaa etupäässä katolista ihmistä)

Kirjoittanut: MikkoL, 26.06.2007 21:06

Vain 34 vuotias Martti Luther säästyi vaaralliselta Rooman matkalta, koska paavin arvostetuin teologi, kardinaali Cajetan, oli itse tullut Wittenbergiin.

Keskustelut arvovaltaisen ja pelätyn Cajetanin luona päättyivät lokakuun 14. Luther piti Raamatun ja erinomaisen kirkon teologian tuntemuksensa avulla puolensa eikä suostunut luopumaan kannastaan.

Tämä ei ollut virkaputken kannalta viisas teko, eikä henkikultakaan ollut enää kuin hiuskarvan varassa.

Viikon päästä Luther otti jalat alleen ja lähti karkuun.

Kirjoittanut: MikkoL, 26.06.2007 21:11

On raja, jonka jälkeen rohkeus muuttuu suoranaiseksi uhkarohkeudeksi, ja ulja Martti lähti lokakuun 20 käpälämäkeen.

Ilmassa leijui palavan hereetikon lihan haju ja savun keskeltä kuuluvat hänen hirveät tuskanhuutonsa. Kansa seisoo ja katselee.

Mitä lienevät Jeesus ja Luther jutelleet noiden kymmenen päivän aikana? On siinä ehkä ollut yhtä ja toista ilmassa heidän välillään.

Emme sitä varmaan koskaan saa tietää. Mutta kymmenen päivän pakomatkan jälkeen Martti tallusti takaisin Wittenbergiin, jossa kardinaalin miehet olivat valmiina vain käskyä odottaen.

Henkipatto, hereetikkona tuomittu ja kardinaalin päihittänyt Martti saapuu kaupunkiin ja asettaa itsensä vaaliruhtinas Frederik Viisaan suojelukseen.

MikkoL:
Lutherin lyhyt karkumatka oli siis 20.-30. 10. 1518

Kirjoittanut: MikkoL, 26.06.2007 21:19

Pyhän Roomalaisen keisarikunnan lait olivat sellaiset, että jos vaaliruhtinas sanoi jotain, itse keisari ei voinut asiaan puuttua.

Varmaan monet asiat olivat Frederik Viisaan mielessä, kun hän oli sallinut tällaisen pahankurisen entisen munkin tulla suojeluunsa.

Saksi oli vahvimpien ruhtinaskuntien joukossa, mutta rajansa oli hänenkin mahdollisuuksillaan suojella miestä.

Nyt homma alkoi käydä mielenkiintoiseksi, kun kysymys ei ollut yhdestä helposti nitistettävästä ihmisestä, joka tosin oli osoittautunut yllättävän kärkeväksi ja taitavaksi Raamatun selittäjäksi, vaan itse vaaliruhtinaasta.

hommassa alkoi olla vakavan ja mahdollisesti vaarallisen politiikan makua (sitä se myöhemmin sitten olikin, koko Saksa oli liekeissä)

Kirjoittanut: MikkoL, 26.06.2007 21:29

paavi Leo X kavereineen mietti mitä tehdä. anekauppa oli iso business

marraskuun 9, 1518 paavin nimissä julkaistiin Cum Postquam, jossa määritellään suhtautuminen anekauppaan. se on täsmälleen Lutherin teesejä vastaan.

tuo läntisen kristillisen kirkon onnettomiin asikirjoihin lukeutuva teksti alkaa paavin arvovaltaak korostaen

Romanum Pontificem, Petri clavigeri successorem et Iesu Christi in terris vicarium, potestate clavium, quarum est aperire regnum caelorum tollendo illius in Christi fidelibus impedimenta ...

ja päättyy todella uhkaavasti

Et ita ab omnibus teneri et praedicari debere sub excommunicationis latae sententiae poena ... auctoritate Apostolica earumdem tenore praesentium decernimus.

MikkoL:
koko teksti on latinaksi ja saksaksi Duisburgin yliopiston sivuilla
http://www.uni-duisburg.de/Institute/CollCart/es/sem/s3/d03.htm

Kirjoittanut: MikkoL, 26.06.2007 21:39

kun Jeesuksen sijainen maanpäällä (terrae vicar) näin on kirkosta erottamisen (helvetin tuomion) uhalla vaatinut aneille kunnioitusta, matkaan lähetetään taitava diplomaatti laukaisemaan häirikön aiheuttama ongelma.

Paavin nuncio on saksilainen Karl von Miltitz (1490-1529), joka saapuu Wittenbergiin joulukuun 18. 1518.

Leo X oli syyskuussa antanut Fredrik Viisaalle Kultaisen Ruusun, jonka mukana tuli monenlaisia etuuksia ja jonka tarkoitus oli lujittaa suhteita voimamieheen.

von Miltitz ei ollut erityisen oppinut, latinakin aiheutti vaikeuksia, mutta saksilaisena sopiva lähettilääksi Fredrikin luokse.

Paavin viesti oli ytimekäs, aja Luther maanpakoon Saksista.

Luther oli valmis lähtemään, mutta Fredrik Viisas ei sallinut sitä.

Asiat alkoivat ikävästi mutkistua paavin kannalta.

Kirjoittanut: MikkoL, 26.06.2007 21:50

missä kardinaali Cajetan pahasti epäonnistui skolastisen teologiansa viisasteluilla, yksinkertaisempi Karl von Miltitz näytti onnistuvan.

Hän tapasi Lutherin 4.-6. tammikuuta 1519 Altenburgissa 45 km Leipzigista etelään.

Martti on varmaan aikamoisessa henkisessä ahdingossa.

Kahden päivän neuvottelujen aikana von Miltitz ehdotti Lutherille, että tämä kirjoittaisi paaville anteeksipyynnön ja julkisen kirjeen, jossa tukee paavin arvovaltaa sekä alistaisi asiansa Saltzburgin arkkipiispa Matthäs Langin arvioitavaksi.

Ja sitten itse asiasta: sekä Mainzin Albert että Johan Tetzel saisivat nuhteet paavilta (sic!) ja sekä he että Luther lakkaisivat puhumasta aneista.

Kirjoittanut: MikkoL, 26.06.2007 21:56

Luther näyttää ainakin joltain osilta suostuneen ja kirjoitti maaliskuun 3 kirjeen paavi Leo X:lle, jossa hän sanoo, että hänellä ei ollut mitään aikomusta horjuttaa paavin arvovaltaa.

Muilta osin asiat eivät oikein menneet von Miltitzin yritysten mukaan, ja tapaamiset Liebenwerdassa saman vuoden lokakuussa ja Lichtenburgissa seuraavana vuonna lokakuussa 1520 olivat hyödyttömiä.

Karl von Miltitz vietti sitten 1523 alkaen hiljaista elämää Mainzin arkkipiispan palveluksessa (jolla lienee ollut osansa neuvotteluihin, ehdotuksissa on jotenkin arkkipiispan luonnetta).

Paavin erikoislähettiläs Martti Lutherin luo hukkui 20.11. 1529 uidessaan Main joessa ja hänet on haudattu Mainzin katedraaliin.

Kirjoittanut: MikkoL, 26.06.2007 22:04

Aikataulut ovat tässä vaiheessa 1518-1519 tärkeitä, Lutherin elämä on hiuskarvan varassa ja koko uskonpuhdistuksen ja Herran Jeesuksen puhtaan evankeliumin asia on vielä aivan alullaan.

Herra on antanut pakomatkaltaan rohkeasti Wittenbergiin palanneelle Lutherille Frederik Viisaassa väkevän ajallisen suojelijan - mutta ei suinkaan kaikkivaltiasta.

Tilanne on äärimmäisen vaarallinen Lutherin kannalta ja voimme vin yrittää kuvitella, millaisessa jyräyksessä hänen herkkä sielunsa on näissä tilanteissa.

Jumalan Sana antaa hänelle voimia. Kuten sanottu Luther kirjoitti paavi Leolle anteeksipyynnön maaliskuun 3 pakon edessä ja se on varmaan ollut suoralle luonteelle vaikea paikka.

Pari päivää ennen tuota kirjettä, maaliskuun 1. 1519, Luther julkaisee seitsemän valituspsalmin käännöksen heprean alkukielestä saksaksi.

Kirkollinen ja kulttuurihistoriallinen läpimurto, joka ennakoi pahaa paavin vallalle Euroopassa. kukaan ei sitä vielä tosin tuohon aikaan tiennyt.

Kirjoittanut: MikkoL, 26.06.2007 22:39

herkkää omaatuntoa ahdistavat kompromissit, kuolemanpelko ja ahdistus väistyivät hiljalleen vuoden 1519 kuluessa Lutherin kohdalla, varmasti juuri Raamatun ja etenkin Psalmien äärellä vahvistuen.

Maaliskuun alussa hän kirjoitti paaville sovinnollisen kirjeen kuten Karl von Miltitzin kanssa oli sovittu.

Mutta hiljaisuus aneista ei oikein onnistunut. Kesäkuussa rämähti taas tosi lujaa kun Luther kohtasi maanmiehensä Andreas Karlstadtin ja Johann Eckin Leipzigissa.

Keskustelut jatkuivat kolmatta viikkoa 27.6. - 14.7. 1519 ja aiheena olivat, kuinkas muuten, aneet.

Mukaan oli heitetty myös paavin arvovalta.

Kun väittely oli ohi 14.7. masentunut Luther oli varma, että Eck oli voittanut. Mutta toisin kävi, tieto keskustelusta levisi laajalle ja evankeliumin asia alkoi todella vyöryä läpi kansan tietoisuuden.

lumipallosta oli tulossa täysin pysäyttämätön lumivyöry

vitsi ei ollut Luther vaan Jumalan Sana, joka ei tänäänkään ole voimaton, vaan Suomenkin kansan sielun pelastus.

Kun sitä vain tahdottaisiin kuulla.

Kirjoittanut: MikkoL, 26.06.2007 22:50

Vuoden 1519 kuluessa tapahtuu vielä hiljainen, mutta hyvin tärkeä asia.

Herra Jeesus johdattaa niin, että äärimmäiseen ahdinkoon kohta joutuva Martti Luther saa käsiinsä tshekkien kansallissankarin Jan Husin kirjan "Prahan kirkko"

kirjoitin joskus nettiruukkuun tästä uskonpuhdistuksen edeltäjästä ja hänen uljaasta marttyyrikuolemastaan, joka nosti tshekit sotilaalliseen kapinaan saksalaisia ja paavia vastaan.

Luther luki Husin kirjan, jossa keskeinen teema oli sakramentit.
Hänen ajatuksensa kulkivat nyt Herran johdattamina syvemmälle kirkon olemukseen, ja hän alkoi nähdä sakramenttien alennustilan omassa kirkossaan.

näillä eväillä varustettuna, toista luentosarjaa psalmeista valmistellen, Husin sakramenttien arvostus mielessään, Martti alkoi pistää sotavarustusta päälle.

Vuosi 1520 tulisi olemaan melkoinen hässäkkä tämän Sanan miekkaa hiovan tyypin kanssa.

Fredrik Viisas katseli suojattiaan, myhäili tyytyväisenä ja ajatteli "perkeleen paavi, nyt kuule rupeaa tapahtumaan" eikä pelännyt edes Kaarle V:n vihaa.

Kirjoittanut: MikkoL, 27.06.2007 06:05

katsotaan vielä vähän tuota tärkeää kesän 1519 keskustelua.

että Herra antoi Jan Husin kirjan Leipzigin väittelyn jälkeen?

näin on, vasta lokakuussa. tämä on mielenkiintoista, sillä kesäkuun kamppailussa Johann Eck sanoi, että Lutherin ajatukset muistuttavat Hussia.

kirkon edustajana hän lausui sen vakavasti, sillä olihan Hus poltettu roviolla hereetikkona Konstantinin kaupungissa Saksassa 6. kesäkuuta 1415.

Luettuaan tuon kirjan Luther totesi, että Eck oli oikeassa ja hän oli monessa samaa mieltä Husin kanssa.

Viittasin edellä, että tämä varmaan vaikutti siihen että Luther uppoutui nyt myös sakramentteihin ja alkoi nähdä miten tärkeä on niiden suhde Sanan teologiaan.

Kirjoittanut: MikkoL, 27.06.2007 06:15

Johann Eck (1486-1543) syntyi tavallisen talonpojan kotiin Eckin kaupungissa, jota nykyään kutsutaan nimellä Memmingen noin 70 km Augsburgista etelään.

Hänen setänsä huomasi, että pojalla oli hyvä lukupää ja lähetti hänet kouluun. Johann Eck aloitti opiskelut Heidelbergin yliopistossa - kaksitoista vuotiaana.

Eck julkaisi 20 vuoden ikäisenä ensimmäisen kirjansa Ludicra logices exercitamenta (1506). Myöhemmin hän kehitti myös puoli-pelagiolaista oppia vanhurskautuksesta, joka tuli olemaan tärkeä keskusteluissa augustinolaisen Lutherin kanssa.

Palavaseiluisena teologina ja etevänä puhujana hän Ignolstadtin kaupunkiin asettuneena nousi saksalaisen ultra-katolisuuden johtavaksi teologiksi.

Kirjoittanut: MikkoL, 27.06.2007 06:20

mutta ne aneet... ne hiersivät enemmän kuin teologiset totuudet

Johann Eck oli myös kansantalouden tutkija ja hänen mielestään koron ottaminen lainasta on tärkeä asia.

Kirkko oli tästä vähän eri mieltä, mutta Fuggerien pankkiirisuku huomasi kaverin kirjoittelun. Vuonna 1514 Eck oli voittanut Augsburgissa käydyn väittelyn koron ottamisesta, ja toisen samanmoisen Wienissä 1516.

Eck lähti ehkä vähän julkisuuttakin hakemaan 1519 kesäkuun väittelyyn jo aika kuuluisaksi tulleen Lutherin kanssa ja taustalla varmaan Jacob Fugger et co toivoivat anekaupan teologista suojausta.

Sehän on hyvä business, myydä sanoja rahasta.

Kirjoittanut: MikkoL, 27.06.2007 06:24

Vuosien 1518 - 1519 kuluessa näemme, miten yhtä vatsataudista ja masennuksista kärsivää entistä munkkia vastaan lähetettiin voimakas hyökkäys kolmelta eri suunnalta.

Ensin 1518 syksyllä Paavi Leo X uskottu ystävä, syvällinen teologi ja pelätty dominikaanien johtaja kardinaali Cajetan. Joka sai turpaan kun ei tuntenut Raamattuja (kohta tunsi läpikotaisin!)

Sitten vuodenvaihteessa Mainzin arkkipiispa Albertin kirkkopoliittinen diplomaatti, paavin nuncio Karl von Miltitz rauhan piippua poltellen, noh noh, eihän tässä nyt näin, ollaanpas vähän hiljempaa ja kohteliaita

Ja kesäkuussa 1519 Fuggerien pankkiirisuvun luottama palavasieluinen paavin puolustaja, kirkon talouselämää ymmärtävä Johann Eck ja Karlstadt.

Oli siinä Luther monelta suunnalta henkisessä ja hengellisessä paineessa.

Mutta tämän paineen vaikutus oli toinen kuin hänen vastustajansa toivoivat. Hiilestä alkoi puristua timantti.

Kirjoittanut: MikkoL, 27.06.2007 10:09

Uskonpuhdistuksen vastustajat puristivat Martista yhä selkeämmän ja lujemman evankeliumin asian edistäjän, kuten näemme kohta.

Jotenkin vaikeampi lienee ollut kamppailu kunnioitetun opettjan, läheisen ystävän ja uskonpuhdistuksen taistelutoverin kanssa

kyseessä oli totuudesta.

Andreas Rudolph Bodenstein von Karlstadt (1486-1541) oli Lutherin rinnalla Leipzigin väittelyssä Johann Eckin kanssa kesäkuussa 1519.

Andreas oli Lutherin esimies, Wittenbergin yliopiston kansleri, joka ojensi Martille tämän tohtorinhatun 1512. Tuohon aikaan hän oli vielä uskollinen, mystiikkaan taipuva katolisen kirkon jäsen.

Mutta lakiopintojen aikana Sapienzan yliopistossa Italiassa 1515-1516 hän näki Rooman korruption ja kirjoitti 151 teesiä kirkon tilanteesta.

Kirjoittanut: MikkoL, 27.06.2007 10:16

Kansleri Karlstadt kirjoitti 151 teesiä, tri Luther vain 95, mutta Jeesus antoi Läntisen kirkon uudistamisen homman jälkimmäiselle.

Karlstadtin teesit tuntevat kaiketi aika harvat, kun taas Lutherin ovat maailmankuulut, missähän lienee ero.

Yhdessä Andreas ja Martin sitten koettivat Johann Eckin logiikkaa ja väitteitä torjua, omasta mielestään huonolla menestyksellä.

Kirjoittanut: MikkoL, 27.06.2007 10:20

Kun Luther oli suojassa Wartburgin linnassa, Karlstadt järjesti ensimmäisen uskonpuhdistuksen ajatuksia noudattavan joulumessun Wittenbergissä 25.12. 1521.

Se oli varsin matalakirkollinen tapahtuma, askeettinen ja yksinkertainen.

Kaikki viittaukset messu-uhriin poistettiin liturgiasta.

Komean papinpuvun sijasta Karlstadt oli pukeutunut tavalliseen kansanmiehen asuun. Hän ei kohottanut viiniä ja leipää katolisen messun tavoin.

Rippiä ei edellytetty ehtoolliselle pääsemistä ennen ja hän jakoi sekä leivän että viinin, kuten hussilaisilla oli tapana.

Kuiskaamisen sijasta hän suorastaan huusi "Herran Jeesuksen Kristuksen ruumis, sinun edestäsi annettu" ja teki sen kansankielellä saksaksi, eikä latinaksi.

Karlstadt taitaisi olla mies monen esikoisen tai körtin mieleen tänäänkin!

Kirjoittanut: MikkoL, 27.06.2007 10:23

Tilanne siis alkoi kehittyä Wittenbergissä noin, ja kerron myöhemmin miten Lutherin ja Karlstadtin suhde kehittyi ja johti melkoiseen kriisiin.

mutta palataan ajassa taaksepäin ja seurataan tilannetta ratkaisujen vuonna 1520.

Kirjoittanut: MikkoL, 27.06.2007 13:45

Roomassa ei olla oikein tyytyväisiä tuloksiin tapaus Lutherin hoitamiseksi, ja tammikuun 9. 1520 inkvisitio käynnistää asian uudelleen virallisesti.

Johann von Staupitz (1460-1524) saa 15.3. 1520 Roomasta kirjeen, jossa on tyly kehoitus joko pistää mies kuriin tai tulla itse erotetuksi.

von Staupitz oli Lutherin sielunhoitaja Erfurtin luostarissa, Wittenbergin yliopiston dekaani ja huomattavassa kirkollisessa asemassa augustinolaisen veljeskunnan kenraalina.

von Staupitz kertoi luostarissa suuressa sielunhädässä olevalle nuorelle munkille Jeesuksen ristinkuolemasta ja Jumalan armosta, kulkien tämän rinnalla.

Hän ei ollut lähtenyt "lokakuun vallankumoukseen" 1517, mutta nyt tämän kirjeen kanssa hänelle tuli ratkaiseva valinta eteen.

von Staupitz ei voinut totella paavia vaan erosi korkeasta virastaan Martin takia. Melkoinen uhraus, josta jälkipolvet häntä kunnioittavat.

Kirjoittanut: MikkoL, 27.06.2007 14:37

Frederik Viisaan hovisaarnaaja Geroge Spalatin (1484-1545) oli tutustunut Lutheriin, josta tuli hänelle suorastaan hengellinen isä. (Monet Lutherin kirjeistä hänelle ovat säilyneet jälkipolville.)

Spalatin pyysi, että Martti kirjoittaisi saarnan aiheesta hyvät teot. Hän tarttuikin aiheeseen.

1518-1519 Luther oli kirjoittanut monia saarnoja ja pieniä tutkielmia kansankielellä opettaen kristillisen teologian perusteita Matille ja Maijalle (Vähän Katekismuksen perusta, joka julkaistiin 1529).

Kirjoittanut: MikkoL, 27.06.2007 14:42

Samalla tavalla hän ryhtyi työhön hyvien tekojen kanssa. Mutta homma rupesi paisumaan (ei aihe nettiruukussakaan ole kevyesti mennyt ohi!)

Luther kirjoitti Spalatinille

25.3. "tästä taitaa tullakin saarnan sijasta pieni vihkonen"

5.5 "homma paisuus vähän"

13.5. "eiköhän tämä tästä kohta"

8.6. hän lähetti painetun kappaleen Melanchtonille, ja se käsitti 54 quatro kokoista sivua!

Von den guten werckenn: D. M. L. Vuittenberg. Getruck zu Wittenberg bey dem iungen Melchior Lotther. Im Tausent funfhundert vnnd zweyntzigsten Jar.

MikkoL:
korjaus: 58 sivua

Kirjoittanut: MikkoL, 27.06.2007 14:50

pelkkää harmaata ruutia koko kirja!

vauhti vain kasvaa,

kesäkuussa kirjoitus "Rooman paavista. Vastaus Leipzigin tunnetulle roomalaiselle" ja samaan tyyliin, vain entistä rankemmin kesäkuun 11 "Avoin kirje Saksan kansan kristilliselle aatelistolle"

nämä olivat jo avoin sodanjulistus hengellisellä rintamalla.

Luther kirjoitti kesäkuun 8. Spalatinille "Hyökkään sitä Alveldin aasia vastaan sellaisella tavalla, jossa en unohda Rooman paaviakaan, eikä kumpikaan tule olemaan mielissään."

Kirjoittanut: MikkoL, 27.06.2007 14:54

pelkkää harmaata ruutia koko kirja!

vauhti vain kasvaa,

kesäkuussa kirjoitus "Rooman paavista. Vastaus Leipzigin tunnetulle roomalaiselle"

samaan tyyliin, vain entistä rankemmin hän kirjoittaa "Avoin kirje Saksan kansan kristilliselle aatelistolle" joka valmistuu 20.6.

nämä olivat jo avoin sodanjulistus hengellisellä rintamalla.

Luther kirjoitti kesäkuun 8. Spalatinille "Hyökkään sitä Alveldin aasia vastaan tavalla, jossa en unohda Rooman paaviakaan, eikä kumpikaan tule olemaan mielissään."

Kirjoittanut: MikkoL, 27.06.2007 15:01

Kesäkuun 15 paavi Leo X kiroaa Martti Lutherin kirkonkiroukseen bullalla Exsurge Domine

"Nouse, oi Herra, itse puolustamaan viinitarhaasi petoa vastaan, joka sitä raatelee"

Siinä Lutherille annetaan aikaa kaksi kuukautta tehdä parannus. Luther saa bullan käsiinsä lokakuun 10, joten aikaa parannuksen tekoon on jäljellä nipin napin.

Johann Eck levittää koko syksyn kirkonkirousta pitkin Saksin ruhtinaskuntaa.

Luther on nyt "kuuluisa mies" aika ikävällä tavalla, valmis helvettiin heitettäväksi.

suljettu Kristuksen sijaisen omaamilla pyhän Pietarin taivasten valtakunnan avaimilla ulos pimeyteen.

MikkoL:
kuva etusivusta
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/5/5d/BullExurgeDomine.jpg

Kirjoittanut: MikkoL, 27.06.2007 15:19

menin virheellisesti vähän asioiden edelle

Exsurge Domine vaatii Lutheria perumaan 41 noista 95 teesistään kirkonkirouksen uhalla.

Bullan takana taitaa olla Johann Eck - ainakin tuo kaveri oli kovin riemuissaan ja levittäessään paavin bullaa hän myös monin paikoin oli kannustamassa Lutherin kirjojen polttamista. Rovio paloi esimerkiksi Kölnin kaupungissa 12.11. 1520.

Erfurtin opiskelijat olivat raivoissaan italialaisen paavin otteista ja repivät bullan ja heittivät sen veteen lokakuussa.

Vaaliruhtinas ei tee mitään heitä rangaistakseen.

Kirjoittanut: MikkoL, 27.06.2007 15:27

No mitä Luther?

Vielä marraskuussa hän kirjoittaa "Kristityn vapaudesta", Jumalan lapsen vapaudesta Kristuksessa.

Sen mukana hän lähettää avoimen kirjeen paaville, jossa pyytää henkilökohtaista loukkaamista vielä anteeksi, mutta tuomitsee kirkkoon tulleen väärän opin ja korruption.

Se ei ihmeemmin tilannetta muuta, sillä hän on julkaissut 6. lokakuuta "Kirkon Babylonian vankeudesta", joka on aika raju kirja.

Joulukuun 10, 1520 paavin antama määräaika menee umpeen.

Martti Luther kulkee ystävineen Wittenbergin muurien ulkopuolella olevan suuren tammen luokse, ja polttaa siellä paavin bullan Exsurge Domine ja samoilla tulilla monia vastustajiensa kirjoja.

MikkoL:
Napoleonin sotien aikana Lutherin tammi kaadettiin polttopuiksi. Sen paikalle vuonna 1830 istutettu tammi on yhä siellä. Käy katsomassa kun olet seudulla!

Kirjoittanut: MikkoL, 27.06.2007 15:44

Tammikuun 3. 1521 tulee sitten tuo virallinen helvettiin heitto, paavi Leo X bulla Decet Romanum Pontificem

...Hänet on nyt julistettu hereetikoksi, ja samoin virkaan ja asemaan katsomatta jokainen, joka ei piittaa pelastuksestaan vaan julkisesti ihmisten nähden ryhtyy Martin vaarallisen ja harhaooppisen lahkon seuraajaksi tai joka antaa hänelle avoimesti ja julkisesti apua, neuvoja tai suosiota, rohkaisten häntä hänen tottelemattomuudessaan ja kovapäisyydessään tai joka estää kirjeemme julkaisemista, sellaiset ovat sen rangaistuksen alaisia, joka kirjeessä mainitaan ja ansaitsevat, että kaikki uskolliset kristityt kohtelevat heitä harhaoppisina, kuten Apostoli sanoo (Tiitus 3:10-11)...

Kirjoittanut: MikkoL, 27.06.2007 15:51

Raamatun sana, johon paavi Leo X viittasi kirotessaan Lutherin

"Karta harhaoppista ihmistä, kun ensin olet ojentanut häntä kerran tai kahdesti. Sinähän tiedät, että tuollainen ihminen on kieroutunut ja tekee syntiä. Hän tuomitsee itse itsensä." (Tiit. 3:10-11)

Surullista, mutta totta, tuo on myös ainoa viittaus Raamattuun koko Lutherin tuomitsevassa bullassa.

Ekumeenisissa keskusteluissa luterilaisten kirkkojen ja Rooman kirkon välillä luterilaiset pyysivät, että tämä kirous peruttaisiin.

Paavin vastaus oli, että heillä on tapana perua kirkonkirous vain, jos henkilö on yhä elossa.

Jos oikein ymmärrän, bulla Decet Romanum Pontificem on siis edelleen voimassa katolisessa kirkossa, ehkä maailman loppuun asti.